Lopun lähestyessä kipulääke, ehdottomasti.

Olen huumeiden käyttöä vastaan,

mutta kivun lievennykseen lopun lähestyessä tai vakavan sairauden tuskien poistamisessa on niiden käyttö jopa suositeltavaa. Kuolevan potilaan nukuttaminen eli palliatiivinen sedaatio on yleistymässä saattohoidossa. Siinä kuoleva potilas vain nukutetaan ja voidaan herättää, mikäli poismenoa ei tapahdu tietyssä ajassa. Tämä on hieno edistysaskel inhimilliseen ja kivuttomaan poislähtöön. Myös omaisia lohduttaa, mikäli omainen ei joudu kärsimään enemmän kuin on tarpeellista.

Elämäni aikana olen joutunut kokemaan omaisteni tuskallisen poistumisen läheisyydestämme. Tuttavalleni sattui kohtalokas aivoverenvuoto, hänet vietiin paikalliseen ensiapuun. Juttelin hänelle ja hän rauhoittui tietäessään omaisten saapuvan paikalle. Tiedustellessani kipulääkettä, ei sitä paikallisen lääkärin mukaan tuhlata ruumiisiin. Tämä "ruumis" kuuli keskustelumme kulun ja hän sai pahemman kohtauksen.

Kerran tiedustelin kipulääkitystä hoitajalta omaiselleni, kotimatkalla vielä soitin ja lupasin itse maksaa kaikki morfiinit, jotka hän saisi. Hoitaja oli puhunut lääkärille ja kipulääkitys annettiin viimeisenä palveluksena potilaalle ilmaiseksi. Seuraavana päivänä vierailin hänen luonaan ja valittaminen oli poissa, hän pystyi seuraamaan katseellaan minua. Oli helpottavaa nähdä tuskien hellittävän, kiitos Lohjan aluesairaalalle !

Lääkereiden olisi kaikkialla toimittava yhtä hienosti, kuin mitä Lohjan aluesairaala teki. Ihmisten kipua on lievennettävä aina poistumisen hetkellä, oli kyseessä millainen tapaus tahansa. Kivun lievennyksenä nukuttaminen ja kaikkien kipulääkkeiden käyttö on jokaisen kansalaisen oikeus. Ellei hän itse pysty sitä vaatimaan tai omainen hänen puolestaan, on lääkärin tehtävä viipymättä päätös kivun liennytyksestä. Se ettei sairaskohtauksen - tai sairaudenuhri pysty itse enää puhumaan, ei poista inhimillistä velvollisuuttamme häntä kohtaan.

Perussuomalainen Uudenmaan vaalipiirin

Kansanedustajaehdokas 2007

Jyrki Vaskela